Ystävyys

Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä erilaisemmaksi maailman näkee. Kuten ystävyyskin – se muuttaa muotoaan ja sen kokee eri tavalla kuin nuorempana. Lapsena oli tärkeetä vaan saada leikkikaveri. Joku, jolla oli söpö, pörheä pupu lemmikkinä. Mun isosisko oli mun paras kaveri, niin tavallaan en kaivannut erityisesti ketään muuta. Mulla ei ollut ketään ystävää, joitakin satunnaisia kavereita vain, kuten varmasti monella muullakin tuon ikäisenä naperona.

Yläasteella kaverit oli olemassa vaan olkapäänä ja juoppo-seurana. Halusin sillo itkee ja surra omaa surkeaa elämääni ja juoda pääni täyteen, että huomista ei tulis. En muista, että olisin välittänyt sen kummemmin kenestäkään, sen verran vaikee murrosikä mulla oli. Tietystihän perhe oli rakas mulle silloinkin, mutta en osannut vaan näyttää sitä.

IMG-20160924-WA0007IMG_20160912_194747IMG_20160912_194638

Nykyään ystävyys merkitsee mulle niin paljon enemmän kuin ennen. Se merkitsee mulle rakkautta, iloa, surua – elämää. Ystävät on mulle kuin perhe. Heitä ei ole paljon, mutta mulle ne merkitsee tosi paljon. He antavat paljon kuten mäkin heille. Ystävyys on vastavuoroista – luottamusta, rohkeutta avautua kokonaan.

Muistan, kun sain paniikkikohtauksen kotona – lysähdin keittiön lattialle – en kertakaikkisesti jaksanut enää. Kämppikseni oli kotona myös, ja tuli valmistamaan voileipäni, joka oli jäänyt multa kesken. Sen jälkeen hän laski lasin kylmää vettä ja voikkarin vierelleni – istui lähelle, kuitenkaan koskettamatta mua. Hän tiesi tarkalleen, mitä kannatti tehdä, odotti vaan, että saan hengityksen tasaantumaan, välillä sano “ei tässä hätää, keskity vaan hengitykseen”. Jotenkin, kun se vaan ties, ymmärsi mua – sulatti mut. Vaikeet asiat on, no vaikeeta käsitellä, mutta semmoset ihmiset jotka ei pelkää kohtaa niitä, merkitsee mulle enemmän kuin mitään muuta. Arvostan niitä ihmisiä jo sen takia, että ne yrittää – vaikka ei onnistuiskaa siinä. Se ei haittaa. Mä tarviin vaan sen tunteen, etten oo yksin, että mulla on joku johon turvautua. Kaikilla ei oo perhettä, mutta jotkut tuntemattomat, voi joskus tulla perheeks. Se on vaa, miten sä koet ne asiat, mitä sulle tapahtuu. Ja mä kyllä arvostan oikeaa, aitoa ystävyyttä -hyvin, hyvin paljon näin aikuisiässä. Enkä varmasti oo ainoa.

Kuten parisuhde, ystävyys tarvitsee aikaa, paljon aikaa kasvaa ja kokea minkälaista rakkaus parhaimmillaan voi olla. Oon niin kovin kiitollinen niistä ihmisistä, jotka mun elämässä vieläkin on – jotkut ovat lähteneet omille teilleen tai ollaan molemmat kasvettu erilleen. Mutta ne, jotka vieläkin on vielä monen vuoden päästä mun lähellä – kiitos ♡

 

 

♡J

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s