Kämppis vs avopuoliso

Muistan, kun ajattelin nuorempana, kun asuin vielä kämppisteni kanssa “olis varmaa vielä sotkusempaa ja stressaavampaa asuu miehen kaa”.  Pakko kyllä sanoa, että silloin kämppisten kanssa oli paljon, PALJON sotkusempaa kämpillä kuin nyt Peten kaa.

On eräänlaisia stereotypioita poikaystävän kanssa asumisessa – likaset sukat on aina lattialla, kaljatölkkejä ympäriinsä, märkä pyyhe lyntättynä lattialle ja kamalan kova kuorsaus yöllä, ettei millään voi saada unta. Kaikki muut kuvaukset koskevat mua paitsi märkä pyyhe ja kuorsaus. Onneksi se kuorsaus ei haittaa nukkumista, koska nukun kuin tukki.

Outoa tosin, mutta Pete on meistä kahdesta paljon tarkempi kämpän siisteydestä. Tavallaan se on ihan virkistävää. Silloin kämppis-kämpäs jouduin aina suuttuu, kun sovittuja siivousjärjestelyitä ei oltu hoidettu. Siivoon siis toki täälläkin, mun ja Peten asunnossa, mutta Pete on jotenkin vielä tarkempi kuin mä, ja musta se on aika hellyyttävää.

Meillä ei oo sen kummempii sovittuja järjestelyjä, että kumpi siivoo ja kumpi tekee ruokaa. Meillä menee jotenkin vaivattomasti nää kotihommat, että jos jompikumpi näkee pölyy, niin se siivoo ja tällein. Yllätyin alussa, kun Pete alko siivoo ja paistaa munaa aamupalaks mun luona, vaikka ei edes seurusteltu, hädin tuskin tapailtiinkaan. Ihanaa, että tommosii kultahippuja voi löytää elämäänsä!

IMG_20170519_183541 (1)IMG_20170519_183110

Kämppisten kanssa oli aivan parasta olla likasena, sääret karvasena ja rasvatukkasena lipittäen bissee kynttilän valossa ja jutella syvällisii. Selailtiin Tinderiä ja mietittiin, mistä löydetään kesäheilat itsellemme. Juteltiin ihan taivaan ja maan välisistä hulluista jutuista, enkä voisi katua päivääkään, mitä oon kokenut rakkaitten ex- kämppisten kanssa. Niiden kanssa laittauduttiin yhdessä baariin, juotiin rohkasu shotit, oksennettiin baarin lattialle, torkuttiin ja juteltiin tuntemattomien kanssa yö-dösissä, herätettiin naapurit kello 5 aamulla kaatuiluihin ja kestettiin se kaikki morkkis ja darra seuraavana päivänä. Kämppisten kanssa itkettiin ja naurettiin, herätettiin ne pomppien päällä aamulla ja toettiin, että kahvi on valmista ja tarviin seuraa. Maattiin tuntikausia kuunnellen musiikkia sydänsurujen takia ja muutenkin oltiin tukena toisillemme oli tilanne mikä tahansa. Jotenkin, kun aattelee, niin en mä silloin ees miettiny noista muistoista niin lämpösesti – aattelin vaan, että kumpa tää tämmönen sinkkuus jo päättyis ja tulis jo vastaan joku kunnollinen tyyppi vastaan. Nyt mietin, että kui ihanaa aikaa se oli…Ystävät, jotka tuntuivat perheeltä. Tuntuu ne vieläkin. Se on vaikeeta aatella sinä hetkenä, että joku päivä vuosia myöhemmin, tulisin ikävöimää tätä. Tai no, oon ilonen, etten oo enää niin nuori ja hölömö. Oon kasvanut siitä ajasta paljon, onneksi.

IMG_20170519_183529IMG_20170519_183513

Peten kanssa asumisesta oon huomannut, kuinka tasapainoista ja ihanaa arki voi parhaimmillaan olla. Meillä on omat juttumme, mutta sitten kun ollaan yhdessä, niin ollaan kunnolla – ei mitään puolihuolimattomia vastauksia tai valituksia, miten asiat voisivat olla paremmin. Meillä molemmilla on tottakai omat haasteemme, mutta yhdessä ei ole niin raskasta kohdata niitä. Peten kanssa elämä on parempaa. Jotenkin helpompaa.

Onhan se totta, että toivoisin parvekkeelle tuolit, jotta niissä voisi nauttia aamukahvit. Toivoisin niin paljon enemmän elämältäni ja musta tuntuu, että tyydyn vähempään vaikka voisin itse tehdä asioille jotain saadakseni ne. Ehkä se on se pelko, että jos yrittää niin paljon, eikä mitään vaikutusta näe – tulee väsynyt ja pettynyt olo. Oikeastaan nyt, kun kirjotan näitä mun ajatuksii, tajuan jotain tärkeää. Aarre onneen onkin se, ettei pidä olettaa mitään, niin ei pety. Pitäisi vain kokeilla asioita ilman mitään oletuksia. Jos jokin kokeilu onnistuu ja se palkitaan, niin sehän on vain ja ainoastaan plussaa. Toisaalta helpommin sanottu, kuin tehty. Ainakin tiedän, missä voin parantaa – tehdä itsestäni paremman version. Jännä juttu, että joitakin asioita ei vaan tajua, ennen kuin on saanut kirjotettuu mietteensä ylös.

Vähän poikkesi tästä varsinaisesta aiheesta, upsii… Joka tapauksessa, oon kiitollinen, että oon saanu kokee kämppisten, yksin ja poikaystävän kanssa elämistä. Vähän syvälliseks menee, mutta on ollu kyl tosi avartava kokemus tää elämä jo nyt vaikka ikää on vasta 21.

 

 

♡J

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s