Yksin vai yksinäinen?

Tiedättehän sen tunteen, kun on porukalla jossain viettämässä iltaa ja tuntuu silti, että olisit yksin siellä muiden joukossa? Vaikka niin moni ihminen ympäröisi sua, niin jotenkin on yksinäinen olo. Mistä se johtuu? Ehkä et saa yhteyttä muihin tai susta tuntuu, että kukaan ei oikein täysin ymmärrä sua. Mulla on tämmönen fiilis aina välillä ja se ei oo mikään parhain tunne.

Menin tänään pitkälle lenkille ja päädyin lopulta näkötorniin. Mulla on ihan kamala korkeenpaikankammo ja kuulin, kun sydän hakkas tuhatta ja sataa ja jalat vapisivat. Mua on aina häirinnyt tommoset “turhat” pelot, ja sen takii yritän suodattaa itteni niille. Ei oo vielä tähän mennessä onnistunut. Kuitenkin se tunne, kun pääsee vihdoin sinne perille, puiden yläpuolelle – on jotenkin mahtava. Vaikka se kuulostaa, että vähän vaa nousit rappusia ylös – mitä siitä? Mulle se on joka kerta tosi iso juttu.

IMG_20170521_160544IMG_20170521_160602

Mulle tulee semmonen vapautunut olo – mä pystyn tähän, vaikka se pelottaa. Aurinkokin vielä paistoi ja siellä oli niin kaunista, että huhhuh. Kun pääsin takaisin metsäpolulle, olin helpottunut, kun ihmisiä ei näkynyt – olin yksin, mutta en yksinäinen. Nautin siitä olosta, kun sain omaa tahtia kävellä, haistella kuusien tuoksua ja nauttia lintujen viserryksestä. Tuli rauhallinen olo, niinkuin aika olis pysähtynyt. Voisin jopa sanoa, että metsässä kävely on parempaa terapiaa, kuin moni muu konsti. Mulle se on aina auttanut.

 

 

♡J

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s